Min firmas blogg / Firmani blogi

Denna blogg tillhör fil.dr Eva Ahl-Waris. Jag grundade Tmi Eva Ahl år 2003 och har sedan dess varit verksam som näringsidkare inom humaniora. Vid sidan av detta har jag även innehaft andra arbetsuppdrag och stipendieperioder inom historiebranschen.
Tätä blogia pitää FT Eva Ahl-Waris. Perustin Tmi Eva Ahl:in vuonna 2003 ja olen siitä lähtien toiminut ammatinharjoittajana humanistisella alalla. Tämän ohessa olen myös toiminut toisissa työtehtävissä ja apuarahatutkijana historian alalla.

lördag 1 juli 2017

Den nygamla medeltiden - uusi ja vanha keskiaika 2017


Glada deltagare i Medeltidsmarknadens marknadsskådespel 2017./Iloisia osallistujia vuoden 2017 markkinanäytelmässä. Foto/Kuva: EAW. (suomeksi, skrollaa alemmas!)

Det är dags igen för sommarens absoluta höjdpunkt för den historiefrälste: Medeltidsmarknaden i Åbo! Glada försäljare med sina varor och medeltida läckerheter står till buds och många hantverkare presenterar sina alster på området för arbetsuppvisningar – ta er en titt om ni kan! Bland annat får man se och höra om intarsiasömnad och preparering av fiskskinn, kalligrafi och växtfärgning. Man kan omöjligt bli besviken!


Intarsiasömnad på ylletyg./Intarsiaompelua villakankaalle. Foto/Kuva: EAW. Ifall ni vill läsa mera om denna typ av textilier, kolla bloggens inlägg från januari. / Mikäli haluatte lukea lisää tämän tyyppisistä tekstiileista, katso blogin tammikuun teksti.


Preparering av fiskskinn./Kalannahkaa käsitellään. Foto/kuva: EAW.

I år är det vetenskapliga programmet extra digert med numismatiskt seminarium på söndag 2.7 – styr vägen dit om ni kan! På torsdagen inleddes marknaden och TUCEMEMS seminarium, som i år hade samma tema som själva marknaden – reformationens år 1517. Igår arrangerade Glossa ry också ett seminarium och temat var Finland 100, och hur det avspeglats i medeltidsforskningen.

TUCEMEM:s seminarium öppnades av magister Tanja Toropainen, som talade om hur skriftspråket vann mark och hur det avspeglas i att den litterära kulturen föds i Finland. Det att bra att komma ihåg att finska skrevs också under medeltiden på olika dialekter – det var först Mikael Agricola och hans vänners verk som garanterade västfinskans seger i skrift. Arkeologen Heini Kirjavainen fortsatte med att presentera ett tudelat föredrag om helgonbildernas kronor samt mysteriet med biskopsstaven i Åbo domkyrka. Det framkom bland annat att det var vanligt under medeltiden att klä och kröna helgonen, en sed som levde kvar från antikens tid. Doktor Suvianna Seppälä talade däremot om förändringarna i den kyrkliga beskattningen under reformationstiden – då allmogens beskattning bestod, men skatterna gick till kronan istället för till kyrkan. Efter pausen vidtog professor Irmeli Helin som presenterade översättningar av psalmer, särskilt av Agricola och Jacobus Finno. Finno skrev även själv psalmer och några av dem finns kvar i vår finska psalmbok än idag. Följande talare var Panu Savolainen, som berättade om de sista skeden av Åbo dominikanerkonvent och senare tolkningar av konventets skeden. Seminariet avslutades med docent Meri Heinonens föredrag om hur reformationen förändrade vardagen. De största förändringarna sågs i nattvardsritualerna och i den långsamma förändring som förde bruket av folkspråken förde med sig.


Fil.dr Panu Savolainen berättar om dominikanerna./FT Panu Savolainen kertoo dominikaaneista. Foto/Kuva: EAW.

På torsdag kväll var det dags för marknadens vetenskapliga föredrag på svenska, som hölls av undertecknad för en liten, men intresserad skara. Jag talade denna gång om vad som hände med klostren i Åbo stift efter reformationen och vilka spår det finns av dem idag.

Fredagens seminarium presenterades av Glossa ry. och öppnades av ordförande, doktor Reima Välimäki. Programmet var denna gång fokuserat på forskningshistoria. Seminariet lockade ett fyrtiotal åhörare och väckte god diskussion. Doc. Marko Lamberg höll den första presentationen om närhet och distans inom det svenska rikets rikshalvor, Sverige och Finland. Havet förenar, men vintern skapar även en tid av isolering, påpekade Lamberg i sitt tankeväckande föredrag. Därefter presenterade undertecknad synen på Nådendals kloster och vissa framträdande drag i denna fallstudie som kan ses avspeglade i Finlands forskningshistoria överlag. Efter lunchpausen vidtog Reima Välimäki med en inslag om författaren Hilda Huntuvuoris historiebild under mellankrigstiden. Hon är tydligt en kulturperson från 1900-talet som börjat falla i glömska – men Hyvinge sommarteater har under de senaste åren lyft fram dramatiserade versioner av hennes kändaste verk. Huntuvuori var tydligt fennoman i enlighet med sin tid. Efter Välimäki följde Derek Fewsters föredag om hur forntiden blev nutid. Några exempel på forntida myter rekonstruerades, i stil med armborst som finnarnas vapen etc. Magister Ilari Aalto vidtog med en analys av tv-serien Heroes of the Baltic Sea från 2016. Serien väckte en diskussion som han nu ville analysera. Det fanns positiva sidor i serien, som den differentierade synen på etnicitet, men å andra sidan fanns det väldigt konstiga tolkningar av 1400-talet, som t.ex. Att hjältens far inte fick en kristen begravning. Det sista föredraget hölls av Lauri Leinonen och han presenterade Diplomatarium Fennicum som projekt med sin bakgrund i en lång tradition av källutgivning.

Summa summarum, året Medeltidsmarknad bjöd på ett synnerligen tankeväckande vetenskapligt program och jag tackar arrangörerna och alla medarbetare för två givande dagar!


Fil.dr Derek Fewster dekonstruerar myter om järnåldern och medeltiden./FT Derek Fewster dekonstruoi myyttejä rautakaudesta ja keskiajasta. Foto/kuva: EAW.

Jälleen on aika kesän absoluuttiselle kiintopisteelle: Turun Keskiaikaisille markkinoille! Iloiset myyjät tuotteineen ja keskiaikaisa herkkuja löytyy tietenkin ja monet käsityöläiset esittelevät tekemisiään työnäytösalueelta – käykää katsomassa, kynnelle kykenevät! Muun muassa saa nähdä ja kuulla intarsiaompelusta ja kalannahkojen perkaamisesta, kalligrafiasta ja kasvivärjäyksestä. Ei voi pettyä!

Tänä vuonna tieteellinen ohjelma on erityisen laaja numismaattisella seminaarilla sunnuntaina 2.7. - käykää kuuntelemassa, jos olette lähettyvillä! Torstaina markkinat avattiin ja TUCEMEMS:in seminaarin aloitti viikonlopun. Tänä vuonna seminaarilla oli sama teema kuin markkinoilla yleisesti – raformaatio ja vuosi 1517. Tänä vuonna Glossa ry:n järjesti myös seminaarin ja teemana oli Suomi 100 ja miten se näkyy keskiajantutkimuksessa.

TUCEMEMS:in seminaarin alkaessa ja salin täyttyessä, maisteri Tanja Toropainen aloitti puhumalla kirjakielen yleistymisestä ja miten se heijastaa kirjallistumisen alkamista Suomessa. On hyvä muistaa, että suomea kirjoitettiin myös ennen reformaatiota, mutta eri murteilla – vasta Mikael Agricolan kumppaneineen työ takasi Länsi-Suomen murteille voiton. Arkeologi Heini Kirjavainen jatkoi kaksiosaisella esitelmällä, jossa hän kertoi pyhimysten kruunuista ja niiden takavarikoinneista sekä Turun tuomiokirkon piispansauvan mysteeristä. Kävi muun muassa ilmi, että patsaiden pukeminen ja seppelöiminen oli yleinen antiikin ajasta jatkunut tapa. Tohtori Suvianna Seppälä taas puhui kirkollisen veronkannon muutoksista keskiajalla – jolloin talonpoikien verotus säilyi miltei samana, mutta varat siirtyivät kirkon sijasta kruunulle. Tauon jälkeen professori Irmeli Helin esitteli virsikirjasuomennoksia, ja etenkin Agricolan ja Jacobus Finnon tekemisä suomennoksia 1500-luvulla. Finno kirjoitti myös omia virsiä ja joitakin niistä on edelleen virsikirjassamme. Seuraavaksi tohtori Panu Savolainen puhui Turun dominikaanikonventin loppuvaiheista ja miten konventtiä ja tulkittu ja tutkittu. Seminaarin päätti dosentti Meri Heinosen esitelmä reformaation muutoksesta ihmisten arjessa. Suurimmat muutokset olivat ehtoolliskäytännöissä ja siinä, että tapahtui hidas ”kansankielistyminen”.

Torstai-iltana seurasi markkinoiden tieteellinen esitelmä ruotsiksi, jonka piti allekijoittanut pienelle, mutta kiinnostuneelle joukolle. Tänä vuonna käsittelin Turun luostarien luostarien kohtaloita reformaation jälkeen.

Perjantain seminaarin järjesti Glossa ry ja sen avasi puheenjohtaja, tohtori Reima Välimäki. Ohjelma oli tällä kertaa keskittynyt tutkimushistoriaan ja aihe houkutteli nelisenkymmentä kuulijaa sekä tuotti hyvää keskustelua. Dos. Marko Lamberg piti ensimmäisen alustuksen läheisyydestä ja etäisyydestä Ruotsin valtakunnassa. Meri yhdistää, mutta talviolot aiheuttavat eristäytymistä, Lamberg painotti ajatuksia herättävässä esitelmässään. Tämän jälkeen esitin näkökulmia Naantalin luostariin 1800- ja 1900-luvuilla ja joitakin huomioita Suomen historiantutkimuksesta yleensä. Lounaan jälkeen Reima Välimäki kertoi kirjailija Hilda Huntuvuoren historiakuvasta sotien välisenä aikana. Hän on 1900-luvun kulttuurihenkilö joka on myöhemmin vaipunut unohduksiin – mutta Hyvinkän kesäteatteri on viime vuosina jälleen herättänyt hänen kertomuksiaan eloon näytelmien muodossa. Huntuvuori oli selkesäti fennomaani ja aikansa lapsi. Välimäen jälkeen puhui Derek Fewster, joka kertoi siitä, miten muinaisuudesta tuli nykyaikaa. Joitakin esimerkkejä muinaismyyteistä rekonstruoitiin, esim. jalkajousi ”suomalalisena aseena” jne. Maisteri Ilari Aalto jatkoi analysoimalla tv-sarjaa Heroes of the Baltic Sea vuodelta 2016. Sarja herätti keskustelua, jota hän halusi selventää. Sarjassa oli monta positiivista aspektia, kuten differentoitunut näkökulma etnisiteettiin, mutta toisaalta vilisi myös hyvin kummallisia tulkintoja 1400-luvusta, kuten esim. lopussa, jolloin sankari hautaa polttohautaa isänsä. Viimeisen esitelmän piti Lauri Leinonen, joka esitteli Diplomatarium Fennicum tietokantaprojektia, jonka taustalla on pitkä historia lähdejulkaisutyöstä.

Kaiken kaikkiaan Keskiaikaisten markkinoiden tieteellinen anti oli tänäkin vuonna upea! Kiitän kaikkia järjestäjiä ja kanssapuhujia hyvin antoisista päivistä!

fredag 16 juni 2017

Arkeologiskt sommarläger - arkeologinen kesäleiri 2017


Keramikverkstad på arkeologisk läger samt teckning av föremål./Keramiikkapaja arkeologisella leirillä sekä esinepiirustusta. Foto/Kuva: EAW.

I måndags drog Arbetes Vänners i Sörnäs arkeologiska sommarläger för barn i lågstadieåldern igång. Temat för kursen var Finlands förhistoria under ledning av undertecknad. Gruppen utgjordes av elva intresserade gossar som ivrigt lyssnade på presentationer om förhistorien och sedan gjorde olika form av pyssel som tangerade arkeologi. Kursen var en form av fortsättning på den jag drog i våras, men nu tog jag upp delvis litet andra teman.


Vi läser aktuella nyhter om arkeologi och beskriver vad vi läst./Luemme ajankohtaisia uutisia arkeologiasta ja kuvailemme mitä olemme lukeneet. Foto/Kuva: EAW.

Dagen inleddes med en kort presentation av dagens tema, t. ex. den äldsta stenåldern eller vikingatiden etc. Efter en kort frågesport fick barnen göra olika former av uppgifter, till exempel pröva på att slipa sandstenshängen, försöka göra kopior av keramikkärl i hobbylera, rita av fynd och knyta band med forntida teknik. Vi lagade även mat tillsammans varje dag enligt temat - fisk och färskost på stenåldern, kornbröd och gris på vikingatiden och medeltidsmat med - äntligen - goda kryddor (för recept, se nedan).


Bockholmen var ett av våra besöksmål./Pukkisaari oli eräs retkikohteistamme. Foto/Kuva: EAW.

Vi tog oss även ut på utflykter. På tisdagen besökte vi Bockholmen och såg på rekonstruktionerna av järnåldershus där. Vi tog även en titt på de övriga husen på Fölisön och funderade på hur man levde förr. På onsdagen besökte vi Finlands nationalmuseum på en guidad tur och fick pröva litet på livet förr i tiden i verkstaden Vintti. På fredagen vigde vi hela dagen till en exkursion i närområdet och besökte olika fornlämningar i fält. Barnen gav kommentarer som att "det var ganska roligt nog" på kursen och man lärde sig "allt möjligt".


Vår utflykt gick till Sockenbacka och stenåldersboplatsen "Leikkikenttä"./Retkemme kohdistui Pitäjänmäkeen ja kivikautiselle asuinpaikalle "Leikkikenttä". Foto/Kuva: EAW.

Våra recept kommer nedan (suomeksi, skrollaa alemmas):
"Stenålderslunch" med lax och bönor
Ugnslax: en laxfilé, havssalt, färsk gräslök. Skölj fiskfilén och salta den. Klipp över färsk gräslök. Låt den bakas i ugn i 225 grader i ca 30 minuter.
Böngryta: Stora vita bönor, kidneybönor, en knippe vårlök, ett stänk grädde, en buljongtärning, salt, smör till stekning. Hacka löken och fräs den i smör, skölj bönorna och lägg i dem i pannan. Smula över en buljongtärning och stänk över litet grädde och salt. Låt skuda medan fisken är i ugnen.
Sallad: blandad sallad samt vild rucola, olivolja. Skölj salladen och riv den i en skål, stänk över litet olivolja. Som matdryck drack vi örtte.

"Järnålderslunch" med hönssoppa och bröd
Kornbröd: kornmjöl, jäst, ca 1 dl mjölk, ca 4 dl vassla (från färskosten), ca 150 g smör. Smält smöret och rör i vassla och mjölk, värm till fingervarmt och häll i en bunke, lägg i jästen. Rör slutligen i ca 5 dl kornmjöl. Låt jäsa i 20 minuter. Baka ut till runda bullar, låt jäsa ca 10 minuter. Baka i ugn, 225 grader ca 15 minuter.
Hönssoppa: purjolök, vårlök, en påse frysta ärter, tre hönsbröst, salt (buljongtärning vid behov), torkad libbsticka. Koka upp vatten i en kastrull. Hacka löken och häll i tillsammans med ärter och hönsbrösten och saltet och libbstickan. Låt koka i ca 30 minuter. Ta upp hönsbrösten och skär dem i mindre bitar, koka upp en gång innan servering.
Färskost (skall göras redan föregående dag): 2 dl gräddfil, 1 liter surmjölk, litet salt, färsk gräslök. Koka surmjölken och gräddfilen på svag värme ca 40-50 minuter. Klipp i gräslök och litet salt, rör om. Häll upp ostsmeten i formar med hål i botten såsom en dukklädd sil. Ta tillvara vasslan för brödbaket. Låt stå i kylen över natten.

"Vikingalunch" i romersk gryta
Maten tillreds i en så kallad romargryta eller Römertopf av keramik med lock (se bilden). Rotsaker: rödbetor, rovor, kålrot, selleri och palsternacka.
Purjo- och vårlök
Torkad eller färsk libbsticka
Olivolja
2 st uppskurna inre filéer av gris
salt
3 st vitlöksklyftor
Havregryn, salt
Frysta lingon
Låt romargrytan ligga i ett vattenbad i ca 15 minuter innan du lägger i maten. Skala och tärna rotsakerna, blada med olivolja. Hacka löken och blanda i den, häll allt i grytan. Skölj filéerna och skär små skåror i ytorna. Hacka vitlöken och lägg små bitar av löken i skårorna, smörj med olivolja, salta och häll libbsticka över. Lägg grisfiléerna ovanpå rotsaksblandingen och stäng locket till grytan. Ställ in grytan i kall ugn på nedersta hyllan och vrid på värmen till 300 grader. Låt baka i en timme. Koka upp havregrynsgröten. Mosa lingonen och bjud med gröten. Till maten drack vi surmjölk.

"Medeltidslunch" med fullkorn och korv
Korv
Fullkorn: koka 8 minuter under lock.
Ugnsmorötter: morötter, olivolja, salt, färsk timjan och färsk gräslök. Skala moroten, skär den i stavar. Blanda med salt örter och olivolja. Fördela på en ugnsplåt och stek i 225 grader ca 20 minuter.
Kokta ägg
Rågbröd med smör
Ugnsäpplen med russin: skär äpplen i klyftor och lägg på en plåt, blanda med russin och honung. Stek i ugn ca 20 minuter.
Till maten drack vi svartvinbärs- och blåbärssaft.


Gris på rotsaksbädd i romersk gryta./Possua juurespedillä roomalaisessa padassa. Foto/Kuva: EAW.

Maanantaina Arbetets Vänner i Sörnäs:in arkeologinen kesäleiri ala-asteikäisille lapsille alkoi. Viikon aikana (viisi arkipäivää) lapset saivat tutustua arkeologiaan ja etenkin Suomen esihistoriaan allekirjoittaneen johdolla. Ryhmä koostui yhdestätoista kiinnostuneesta pojasta jotka innokkaasti kuuntelivat esityksiä esihistoriasta ja sen jälkeen askartelimme arkeologiaan liittyen. Kurssi oli eräänlainen jatke siihen kurssiin jonka vedin keväällä, mutta nyt nostin esille hieman erilaisia teemoja.

Päivä aloitettiin lyhyellä esityksellä päivän teemasta, edsim. vanhimmasta kivikaudesta tai viikinkiajasta tms. Lyhyen viailun jälkeen lapset saivat tehdä erilaisia tehtäviä, esimerkiksi kokeilla kivihiontaa, kopioida keramiikka-astioita askartelusavesta, piirtää esineitä ja solmia nauhoja muinaistekniikalla. Teimme päivittäin ruokaa yhdessä teemaan liittyen - kalaa kivikaudella, ohraleipää ja possua rautakaudella ja keskiaikaruokaa - vihdoin - hyvin maustein (reseptit alla).

Lähdimme myös retkille. Tiistaina kävelimme Pukkisaareen ja näimme rautakauden kauppapaikan talojen rekonstruktioita. Kävimme myös muissa kohteissa Seuraasaressa ja pohdimme entisajan elämää. Keskiviikkona kävimme Suomen kansallismuseossa opastuksessa ja saimme kokeilla vanhan ajan esineitä työpajassa Vintti. Perjantaina olimme koko päivän kentällä lähiympäristössä ja vierailimme muinaisjäännöksillä. Lapset kommentoivat leiristä seuraavasti: "oli melko hauskaa" ja kurssilla "oppi kaikenlaista".


Leirimme viimeisenä päivänä lähdimme retkelle ja näimme muun muassa 1914-1918 puolustuslinjaan liittyviä muinaismuistoja Pitäjänmäellä./På vår sista lägerdag gav vi oss av på utflykt och såg bland annat fornminnen som anknyter till försvarslinjen 1914-1918 i Sockenbacka. Foto/Kuva: EAW.

Reseptimme:
"Kivikauden lounas" kalalla ja pavuilla
Uunilohi: iso lohifilee, merisuolaa, tuoretta ruohosipulia. Huuhtele kalafilee ja lisää suolaa sekä leikkaa tuoretta valkosipulia päälle. Valmista kala uunissa 225 asteessa noin 30 min.
Papupata: Isoja valkoisia papuja, kidneypapuja, kevätsipulinippu, tilkka kermaa, liemikuutio, suolaa, voita paistamiseen. Leikkaa sipuli ja paista voissa, huuhtele pavut ja lisää ne pataan liemikuution kanssa. Lisää lopuksi tilkka kermaa ja suolaa. Anna hautua kalan ollessa uunissa.
Salaatti: sekasalaattia sekä villiä rucolaa, oliiviöljyä. Huuhtele salaatti ja revi se kulhoon, kaada päälle tilkka oliiviöljyä ja sekoita.
Ruokajuomaksi joimme yrttiteetä.

"Rautakauden lounas" kanakeitolla ja leivällä
Ohraleipä: ohrajauhoja, hiivaa, noin 1 dl maitoa, noin 4 dl heraa (tuorejuustosta), noin 150 gr voita. Sulata voi ja lämmitä voi ja hera + maito sormenlämpöiseksi, sekoita siihen hiiva. Lisää noin 5 dl ohrajouhoja. Anna nousta noin 20 minuuttia. Pyöritä sämpylöiksi ja anna nousta 10 min. Valmista uunissa, noin 225 astetta 15 minuuttia.
Kanakeitto: 3 kananrintaa, purjoa, kevätsipulia, pussillinen pakasteherneitä, suolaa (liemikuutio tarpeen mukaan), kuitattua libbstikkaa/liperiä. Keitä vesi kattilassa. Pilko sipulit ja laita kattilaan yhdessä herneiden ja kananrintojen kanssa, suolaa ja lisää liperiä. Anna kiehua 30 min. Nosta kananrinnat ja pilko ne pienempiin palasiin, annan kiehahtaa ennen tarjoilua.
Tuorejuusto (tehdään edellisenä päivänä): 2 dl kermaviiliä, 1 litra piimää, vähän suolaa, tuoretta ruohosipulia. Keitä piimä ja kermaviili alhaisessa lämpötilassa noin 40-50 min. Leikkaa purjo ja lisää suolaa seokseen. Kaada juustokeitto muotteihin. Ota hera talteen leipää varten. Anna jäätyä yön yli jääkaapissa.
Ruokajuomaksi joimme maitoa.

"Viikinkilounas", possua juurespedillä
Ruoka kypsennetään niin kutsutussa roomalaispadassa tai Römertopfissa joka on keraaminen kannellinen pata.
Juurekset: punajuurta, lanttua, juuriselleriä, palsternakkaa ja naurista.
Purjo- och vårlök
Kuivattua tai tuoretta libbstikkaa/liperiä
2 kpl leikattua possun sisäfilettä
suolaa
3 kpl valkosipulinkynttä
Kaurahiutaleita, suolaa
Puolukoita pakkasesta
Anna padan lillua veedssä noin 15 minuuttia ennen ruoan valmistamista. Kuori ja kuutio juurekset, sekoita oliiviöljyä ja yrttejä joukkoon. Pilko sipulit ja kaada kaikki pataan. Huuhtele fileitä ja leikkaa niihin pieniä reikiä, mihin laitat valkosipulin palasia. Voitele fileety oliiviöljyllä, suolaa ja lisää liperi. Laita fileet juuresten päälle kannen alle ja laita pata kylmään uuniin. Väännä uuni 275-300 asteeseen ja anna pasdan valmistua noin 60 min. ajan. Keitä kaurapuuro, tarjoile puolukoiden kanssa. Ruokajuomaksi joimme piimää.

"Keskiaikainen lounas täysjyväohralla ja makkaralla
Makkaraa
Täysjyväohraa: keitä 8 minuuttia kannen alla.
Uuniporkkanoita: kuori ja pilko porkkanat tikuiksi, seoite niihin oliiviöljyä, suolaa ja tuoretta timjamia sekä tuoretta ruohosipulia. Paista 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
Keitettyjä munia.
Ruisleipää ja voita.
Uuniomenoita rusinoilla: pilko omenat viipaleiksi, ripottele päälle rusinoita ja hunajaa. Paista 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
Ruokajuomona oli mustaherukka-mustikka-mehua.


Uuniomeinoita rusinoilla ja hunajalla./Ugnsäpplen med russin och honung. Foto/Kuva: EAW.

tisdag 30 maj 2017

Bra och dåligt med Fölisön - Hyvää ja huonoa Seurasaaresta


Besök på Fölisön och Karuna kyrka. Vierailu Seurasaaressa ja Karunan kirkossa.

Vid ett vårligt besök på Fölisön noterade jag att turisterna redan har börjat strömma in, likaså mängder med skolelever. Men Fölisön är uppgrävd både här och där. Säsongen tycks kanske vara försenad på grund av den långt utdragna vintern? Men Fölisön är i övrigt sig likt - vackra gamla hus som grundaren Heikels idé och flit bevarat minner om gångna tider. Kaffelidrets utbud kan däremot INTE rekommenderas: 3 euro för en knapp deciliter kaffe och 7,50 för en iskall, obestämbart smakande "fetapaj": ockerpris! Dessutom var betjäningen den sämsta genom tiderna. Skärpning!


Niemelä torp är sig likt. Niemelän torppa on entisensä.

Vuosittaisella vierailulla Seurasaaressa huomasin jo turistien virtaavan saaren, sekä suuret määrät koululaisia. Mutta Seurasaaressa rakennetaan ja kuokitaan siellä ja täällä. Sesonki on toki oletettavasti myöhässä pitkään venyneen talven takia? Mutta Seurasaari on yleensä yhtä hieno kuin aiemminkin - kauniita rakennuksia, joita perustaja Heikelin aate ja ahkeruus säilytti kertomaan menneestä. Toisaalta Kaffeliiterin tarjontaa EI voi suositella: kolme euroa vajaan desilitran kahvikupista ja 7,50 jääkylmästä, epämääräiseltä maistuvasta "fetajuustopiiraasta": kiskurihinta! Lisäksi palvelu on huonointa ikinä. Herätkää!


Den äckligaste och dyraste caféupplevelsen på länge! Inhottavin ja kallein kahvilakokemus pitkään aikaan!

Bilder/kuvat: EAW 2017.

onsdag 19 april 2017

Uusi esihistoria - den nya förhistorien

Finlands nationalmuseums nya basutställning, förhistorien, har öppnat 1.4.2017 i det som innan var mynt- och medaljkabinett samt utställning med silverföremål och vapen i museets källarvåning (arvostelu suomeksi: scrollaa alemmas). Utställnigen har redan väcvkt negativ kritik, till exempel av en amatörhistoriker, som ändå har diger erfarenhet i egenskap av museibesökare och släktforskare, samt av en 'anonym arkeolog'. Jag upplevde ändå att utställningen även innehöll många goda element.


Pohjan puujamalainen, Raasepori. Träguden från Skuru. Raseborg. Pressbild / Lehdistökuva. Museiverket, Museovirasto / Ilari Järvinen.

Jag har i skrivande stund redan besökt utställningen två gånger och andra gången i sällskap av 6 barn i lågstadieåldern. Mina intryck summeras enligt följande. Utställningen förverkligades i samråd med forskare (arkeologer), som också väl fick sin röst hörd i de lyckade audio-delarna av utställningen - på tre språk! Men vid en första anblick var utställningen karg och färglös, saknade ett mänskligt ansikte. Vissa utställningstekniska saker lockade nästan en erfaren museologiskt bevandrad besökare till skratt: en 'lägereld' i en vitrin - t. ex. en eld som inte kunde gå att sätta eld på i verkligheten. Som gammal scout kunde man ju inte undgå detta. Man får slå sig ner på stenen med skålgropen - men varför skulle man? Men längre fram i utställningen förflyttade fokus till religionsarkeologi och utställningen tog både färg och form. Sex lågstadiebarn besökte utställningen och deras konklusion var att den var fin. Särskilt intresse väckte de digitala elementen: mammuten, hällmålningarna, antropomorfa klippor som 'vaknade till liv'. Det var kul att få röra i många föremål - de har så att säga kommit ur skåpet och blivit tillgängliga. Men allra mest tyckte de om järnålderssvärden. Mer kött på benen kommer dock troligen att kunna fås ifall man till exempel deltar i en guidning och expertföredrag - enligt museets kalender kommer sådana att arrangeras redan i vår.

Suomen kansallismuseon uusi perusnäyttely, esihistoria, on avattu 1.4.2017 museon kellarikerroksessa, missä aiemmin oli raha- ja mitalikabinetti sekä hopeaesine- ja asenäyttely. Näyttely on jo ehtinyt kerätä jonkin verran negatiivisista palautetta, esimerkiksi historian harrastajalta, jolla kuitenkin on laajaa kokemusta museokävijänä ja sukututkijana, sekä 'anonymmilta arkeologilta'. Minä koin kuitenkin, että näyttelyssa oli paljon hyviäkin elementtejä.


Svärd från vikingatid/medeltid. Miekkoja viikinkiajalta/keskiajalta. Pressbild / lehdistökuva. Museiverket, Museovirasto / Ilari Järvinen.

Tätä kirjoittaessa olen vieraillut näyttelyssä kahdesti. Toisella kerralla seurassani oli 6 ala-asteikäistä lasta. Vaikutelmani olivat seuraavat. Näyttely toteutettiin yhteistyönä tutkijoiden (arkeologien) kanssa - ja he saivatkin äänensä kuuluviin onnistuneissa näyttelyn audioissa - kolmella kielellä! Ensisilmäyksellä näyttely oli karu ja väritön, vailla ihmiskasvoja. Joitakin näyttelyteknisiä ratkaisuja houkutteli kokeneemman museologisesti perehtyneen suorastaan nauruun: eräässä vitriinissä oli esim. oksista koottu 'tuli', joka olisi vaikea saada syttymään oikeasti. Vanhana partiolaisena en voinut ollaa kiinnättämättä tähän huomiota. Kuppikivelle voi istu - mutta miksi? Mutta näyttelyn toisessa osassa fokus siirtyi uskontoarkeologiaan ja näyttely sai sekä muodon että värin. Kuusi ala-asteikäistä lasta vieraili näyttelyssä ja he tulivat siihen tulokseen, että se oli hieno. Erityistä kiinnostusta herätti digitaaliset elementit: mammutti, kalliomaalaukset, kallioiden antropomorfiset muodot jotka 'heräsivät eloon'. Oli kivaa koskea moneen esineeseen - ovat niin sanotusti tuleet kaapista ihmisten ilmoille. Mutta kaikista eniten he arvotivat rautakautisia miekkoja. Lisää lihaa luitten päälle saisi varmaan, jos osallistuisi opastukseen ja kuulisi asiantuntijoiden esitelmiä - museon kalenterin mukaan tällaisia järjestetään jo tänä keväänä.

En längre recension tillsammans med fil.dr Krista Vajanto kommer att utkomma i SKAS 3/2016. / Pidempi arvostelu yhdessä FT Krista Vajannon kanssa ilmestyy SKAS 3/2016:ssa.

onsdag 22 mars 2017

Paneldebatt om historiebruk - panelikeskustelu historiankäytöstä


Paneldebatten inleds med presentation av arrangören, Historiker utan gränser, av Erkki Tuomioja. För referat på svenska, scrolla längre ner. Panelikeskustelu alkaa järjestäjän, Historioitsijoita ilman rajoja, esittelyllä Erkki Tuomiojan toimesta.

Historians without Borders järjesti tiistaina 21.3. kiinnostavan panelikeskustelun historiankäytöstä. Tilaisuus hokutteli paikalle noin kolmisenkymmentää kuulijaa. Aihe on erittäin ajankohtainen näinä näennäisuutisten aikoina. Lisäksi aihetta on hyvä pohtia myös Suomi100-juhlavuoden historiankäyttöä ajatellen. Tilaisuus järjestettiin ruotksi Luckanilla Helsingissä ja sen avasi VT Erkki Tuomioja. Paneelin puheenjohtajana toimi Helsingin yliopiston historian yliopistolehtori Derek Fewster. Muut panelistit olivat Lundin yliopiston historian professori Ulf Zander, Åbo Akademin yliopistolehtori Ann-Catrin Östman sekä Helsingin yliopiston historian doktorandi Henrik Forsberg.

Fewsterin lyhyen esipuheen jälkeen keskustelun avasi Ulf Zander kertoen omista historiankäyttöön liittyvistä tutkimuksistaan, muun muassa näkökulmista holocaustiin. Hän jakoi meille kaavion historiankäytön eri osa-alueista ja ketkä historiaa käyttää, miten ja mistä syistä. Hän painotti, ettei historiankäyttöä saa vaan todeta, vaan pitää myös analysoida MITEN sitä käytetään ja KUKA sitä käyttää. Ann-Catrin Östman halusi nostaa esille kansallista historiankäyttöä erityisesti naisiin liittyen. Hän varoitti esimerkiksi niin sanotusta hyvinvointinationalismista, jossa meillä pönkitetään hienoja äitiyspakkauksiamme, äänioikeuden pitkää historiaa yms. Östman painotti, että on tärkeää, että estämme yksinkertaistettujen historiakuvien leviämisen ennen kuin ne edes ehtivät syntyä. Henrik Forsberg tekee väitöskirjaa nälkävuosien historiankäytöstä noin sadan vuoden ajan Irlannissa ja Suomessa. Hän totesi USA:n emigrantti-kertomusten esimerkiksi sisältävän 'valheellisia muistoja' siitä, että paettiin nimenomaan nälkää. On selkeää, että suurin osa emigranteista lähtivät vasta noin vuoden 1900 paikkeilla (nälkävuodet olivat 1860-luvulla) ja ylisin syy muuttoon oli Venäjän sotilaallisen värväyksen väistäminen.


Professor Zander delade ut ett schema över historiebruk. Professori Zanderin jakama kaavio historiankäytöstä - minkälaista, miksi ja ketkä sen tekevät.

Panelikeskustelussa puhujat kommentoivat toistensa esittelyjä sekä nostivat yleisön kysymysten nojalla esille kiinnostavia ja tärkeitä aspekteja historiankäyttöön. He painottivat sitä, että historiaa ei koskaan käytetä vailla päämäärää, edes ammattitasolla. Tosin ammattiin valmistuvat saavat koulutuksen tunnistaa ja analysoida omaa historiankäyttöään. Paneelikeskustelussa käsiteltiin myös yksittäisin myyttejä Suomen ja Ruotsin historiaan liittyen, esimerkiksi Fewster nosti esille miten kuva suomen kansasta ennen venäläistämisaikaa oli melko rauhanomainen, kun taas sotilaallinen menneisyys (hakkapeliitat, linnavuoret) nostettiin esille sen jälkeen - sille oli nyt polittiinen ja yhteiskunnallien tilaus. Paneli totesi lopuksi, että historiotsija-ammatin kannalta on siis erittäin tärkeää, että tietty taso edelleen ylläpidetään yliopistollisissa historian opinnoissa. Itse jäin kaipaamaan kommentteja uskonnolliseen tai konfessionaaliseen historiankäyttöön liittyen, koska olen itse kohdannut juuri tätä Naantali-tutkimuksissani.


Panelissa istuvat (vasemmalta oikealle): Ann-Catrin Östman, Henrik Forsberg sekä Ulf Zander ja puheenjohtajana toimi Derek Fewster. I panelen satt (från vänster): Ann-Catrin Östman, Henrik Forsberg samt Ulf Zander och som ordförande verkade Derek Fewster (längst till höger).

Historiker utan gränser r.f. arrangera tisdag 21.3 en intressant paneldebatt om historiebruk i Luckans utrymmen i centrum av Helsingfors. Evenemanget lockade ett trettiotal lyssnare. Ämnet är ytterst aktuellt i dessa dagar av kontrafaktuella nyheter. Dessutom är det även bra att dryfta ämnet med tanke på historiebruket kring Finland100-jubileet. Tillställningen höll på svenska och öppnades av pol.dr Erkki Tuomioja. Som ordförande för panelen verkade Derek Fester, universitetslektor i historia vid Helsingfors universitet. Övriga panelister var Ulf Zander, professor i historia vid Lunds universitet, Ann-Catrin Östman, universitetlektor vid Åbo Akademi samt Henrik Forsberg, doktorand i historia vid Helsingfors universitet.

Efter en kort inledning av Derek Fewster öppnade Ulf Zander paneldiskussionen med en presentation av sina forksningsintressen, bland annat historiebruk anknutet till förintelsen. Han delade tacksamt ut ett schema över olika former av historiebruk åt publiken. Han betonade att det inte enbart räcker med att konstatera att historia brukas, utan man måste även analysera hur och av vem. Ann-Catrin Östman ville lyfta fram det nationella historiebruket anknutet särskilt till kvinnor. Hon varnade till exempel för så kallad välfärdsnationalism, då man framhäver våra fina moderskapsförpackningar, rösträttens långa historia med mera. Östman betonade att det är viktigt att vi motar förenklade historiebilder i grind förrän de hinner spridas. Henrik Forsberg skriver däremot doktorsavhandling om historiebruk kring nödåren under ca hundra års tid i Irland och Finland. Han konstaterade att till exempel USA:s emigrantberättelser innehåller 'falska minnen' av hur man flydde hungersnöden, fastän det är känt att största delen av emigranter begav sig iväg först omkring år 1900 och flydde de ryska värnpliktsuppbåden (nödåren var på 1860-talet).

I paneldebatten som följde kommenterade panelisterna varandras presentationer samt diskuterade publikens frågor. De lyfta fram intressant och viktiga aspekter på historiebruk. De betonade å ena sidan att historia aldrig använts utan avsikt, inte ens inom branschen. Å andra sidan kan historikerna i sin utbildning lära sig identifiera och analysera sitt eget historiebruk. I paneldebatten vädrades även enskilda myter anslutna till Finlands och Sveriges historia, till exempel Fewster lyfte fram hur bilden av det finländska folket som fredligt var en tämligen vanlig historieuppfattning föreförryskningstiden, medan man sedan började lyfta fram det krigiska (hakkapelliterna, fornborgarna), eftersom det fanns en samhällelig och politisk beställning på denna syn. Panelen kunde slutligen konstatera att det alltså med tanke på historikeryrket fortsättningsvis är mycket viktigt att en viss nivå uppehålls inom universitetens historiestudier. Själv kom jag att sakna aspekter på religiöst eller konfessionellt historiebruk, eftersom jag stött på detta i min forskning kring Nådendal.

tisdag 28 februari 2017

Arkeologiklubb - arkeologiakerho 2017


Arkeologiklubben målar "hällmålningar" med akvarellteknik. Arkeologiakerho maalaa "kalliomaalauksia" akvarellitekniikalla. Bild/kuva EAW.

Under januari-februari i år har jag dragit en sorts forntidsverkstad eller arkeologiklubb som eftermiddagsverksamhet för lågstadieelever i Munkshöjden, för Arbetets Vänner i Sörnäs r.f. (Selostus suomeksi: skrollaa alemmas!) Idén till klubben kommer ursprungligen från Helsingfors Arbis, där jag drog dylika kurser läseåren 2014-2016. Denna vårtermins klubb har handlat om Finlands förhistoria, då jag först presenterat bakgrundsfakta till den tidsperiod vi behandlat, varpå gruppen pysslat i anslutning till temat. Till exempel den äldsta stenålderns teman behandlade det vi vet om trosföreställningar och konst, varför vi målade "hällmålningar" i form av akvareller samtidigt som vi såg på bilder och diskuterade ämnet (se bilden ovan).

Igår hade kursen kommit över halvvägs och det var dags för en kort utflykt till en närliggande fornlämning, som för vår del faktiskt var bronsåldersröset i Mejlans (se bilden nedan). Det var ett bra val av objekt eftersom vi senast behandlade bronsåldern som tidsperiod och det ligger nära. Av kursen återstår ännu tre träffar då vi behandlar järnålder och medeltid samt besöker Finlands nationalmuseums kommande nya utställning (den öppnar i april, höll ögonen öppna!).

Är din förening, din skola eller ditt samfund intresserad av en dylik kulturarvspedagogisk klubb eller kurs? Ta kontakt så ger jag en offert samt förslag på innehåll! E-post: eva.ahlwaris(at)gmail.com, tfn 0456544860.

Tammi-helmikuussa tänä vuonna olen vetänyt eräänlaista muinaistyöpajaa tai arkeologiakerhoa iltapäiväkerhona ala-aste-ikäisille Munkkivuoressa, Arbetets Vänner i Sörnäs r.f:n toimesta. Idea kerhoon on alunperin Helsingin Arbiksen, jossa vedin vastaavia kursseja lukuvuosina 2014-2016. Tämän kevään kerho on käsittänyt Suomen esihistoriaa, jolloin olen ensin esitellyt taustatietoja käsillä olevaan aikakauteen liittyen, jonka jälkeen ryhmä on tehnyt tehtäviä teemaan liittyen. Esimerkiksi vanhimman kivikauden teemat käsittelivät sitä, mitä tiedämme uskomuksista ja taiteesta, jonka vuoksi maalasimme "kalliomaalauksia" akvarelliväreillä samalla kuin katsoimme kuvia ja keskustelimme aiheesta (katso kuva yllä).

Eilen kurssi oli edennyt yli puolenvälin ja oli aika tehdä lyhyt retki lähiympäristön muinaisjäännökselle, joka meidän tapauksessa oli Meilahden pronssikautinen röykkiö (katso kuva alla). Tämä oli hyvä valinta, koska olimme viimeksi käsitelleet pronssikautta ja röykkiö sijaitsi lähellä. Kurssista on jäljellä vielä rautakausi ja keskiaika sekä käynti Suomen kansallismuseon tulevassa uudessa näyttelyssä (joka avataan huhtikuussa - pitääkää silmänne auki!).

Onko yhdistyksesi, koulusi tai yhteisösi kiinnostunut tällaisesta kulttuuriperintökasvatusta sivuavasta kerhosta tai kurssista? Ota yhteyttä, niin teen tarjouksen sekä ehdotuksen kurssin sisällöstä! S-posti: eva.ahlwaris(at)mgail.com, puh. 0456544860.


Besök vid bronsåldersröset i Mejlans. Röset har grävts ut och där påträffades brända människoben. Fornminnet är skyddat enligt lag, men det är fritt fram att besöka platsen och beundran vyn mot Drumsö och havet. Vierailu Meilahden pronssikautisella röykkiöllä. Röykkiö on kaivettu ja siitä löytyi poltettua ihmisluuta. Muinaismuisto on lailla suojattu, mutta on vapaata vierailla paikalla ja ihailla maisemaa Lauttasaaren ylle kohti merta. Bild/kuva EAW.

fredag 27 januari 2017

Besök på Educamässan - käynti Educamessuilla 2017


Det är gratis att delta, gå bara in på webben och skriv ut ett kort! Educamässan är öppen idag till kl 18 och imorgon till klockan 17. / HUOM! Educamessuihin voi osallistua ilmaiseksi - mene vaan verkkoon ja printtaa korttisi! Educamessut ovat avoinna tänään klo 18 ja huomenna klo 17 asti.

Idag var det dags för Educa 2017 mässan att öppna i Mässhallen i Helsingfors. Tiotals förläggare och föreningar samt läroanstalter gjorde pr för sin verksamhet och sina produkter. Jag deltog i egenskap av medlem av Suomen tietokirjalijat - Finlands fackboksförfattare, som lanserade sitt nya verk om lärobokens historia i Finland idag. Den intressanta och omfattande boken delas ut gratis på fackboksförfattarnas avdelning (se nedan!).


Finlands fackboksförfattare har publicerat ett nytt verk, om Finlands lärobokshistoria (på finska): Pirjo Hiidenmaa, Markku Löytönen & Helena Ruska (red.), OPPIKIRJA SUOMEA RAKENTAMASSA, Suomen tietokirjalijat: Helsinki 2017.

Schildts & Söderströms kunde stoltsera med en ny bok i historia för åk 7: I tiden. Vi gör revolution! (Bonäs & Ehnström-Backas). Den har kvinnor på pärmen och de finns med vilken sida man än slår upp i boken. Historikern Siv Fogelholm (f. Hoyer), som arbetar som förlagsredaktör med läromedel i historia, tycker att det är särskilt fint att vardagen lyfts fram i historien, inte enbart stormännen. Tack för en god diskussion: jag instämmer, äntligen - vi behövde detta! Vid sidan av denna nyutkomna bok har S&S även andra historieböcker och material, bland annat en bok för år 5-6 skriven av Maria Turtschaninoff (Tidspiraten). Värda att bekanta sig med!


Läroböcker i historia utgivna av S&S - det finns valfrihet för lärare!

Många museer presenterade sina pedagogiska produkter och bland annat Museoliittos - Finlands museiförbunds kulturarvspedagogiska portal verkade mycket intressant - det är en sorts portal för inlärningsmaterial på webben. Tyvärr saknas länkar till goda skolmaterial på svenska, som dem som Svenska litteratursällskapet i Finland producerat om 1918, krigsbarn etc.