Min firmas blogg / Firmani blogi

Denna blogg tillhör fil.dr Eva Ahl-Waris. Jag grundade Tmi Eva Ahl år 2003 och har sedan dess varit verksam som näringsidkare inom humaniora. Vid sidan av detta har jag även innehaft andra arbetsuppdrag och stipendieperioder inom historiebranschen.
Tätä blogia pitää FT Eva Ahl-Waris. Perustin Tmi Eva Ahl:in vuonna 2003 ja olen siitä lähtien toiminut ammatinharjoittajana humanistisella alalla. Tämän ohessa olen myös toiminut toisissa työtehtävissä ja apuarahatutkijana historian alalla.

onsdag 19 april 2017

Uusi esihistoria - den nya förhistorien

Finlands nationalmuseums nya basutställning, förhistorien, har öppnat 1.4.2017 i det som innan var mynt- och medaljkabinett samt utställning med silverföremål och vapen i museets källarvåning (arvostelu suomeksi: scrollaa alemmas). Utställnigen har redan väcvkt negativ kritik, till exempel av en amatörhistoriker, som ändå har diger erfarenhet i egenskap av museibesökare och släktforskare, samt av en 'anonym arkeolog'. Jag upplevde ändå att utställningen även innehöll många goda element.


Pohjan puujamalainen, Raasepori. Träguden från Skuru. Raseborg. Pressbild / Lehdistökuva. Museiverket, Museovirasto / Ilari Järvinen.

Jag har i skrivande stund redan besökt utställningen två gånger och andra gången i sällskap av 6 barn i lågstadieåldern. Mina intryck summeras enligt följande. Utställningen förverkligades i samråd med forskare (arkeologer), som också väl fick sin röst hörd i de lyckade audio-delarna av utställningen - på tre språk! Men vid en första anblick var utställningen karg och färglös, saknade ett mänskligt ansikte. Vissa utställningstekniska saker lockade nästan en erfaren museologiskt bevandrad besökare till skratt: en 'lägereld' i en vitrin - t. ex. en eld som inte kunde gå att sätta eld på i verkligheten. Som gammal scout kunde man ju inte undgå detta. Man får slå sig ner på stenen med skålgropen - men varför skulle man? Men längre fram i utställningen förflyttade fokus till religionsarkeologi och utställningen tog både färg och form. Sex lågstadiebarn besökte utställningen och deras konklusion var att den var fin. Särskilt intresse väckte de digitala elementen: mammuten, hällmålningarna, antropomorfa klippor som 'vaknade till liv'. Det var kul att få röra i många föremål - de har så att säga kommit ur skåpet och blivit tillgängliga. Men allra mest tyckte de om järnålderssvärden. Mer kött på benen kommer dock troligen att kunna fås ifall man till exempel deltar i en guidning och expertföredrag - enligt museets kalender kommer sådana att arrangeras redan i vår.

Suomen kansallismuseon uusi perusnäyttely, esihistoria, on avattu 1.4.2017 museon kellarikerroksessa, missä aiemmin oli raha- ja mitalikabinetti sekä hopeaesine- ja asenäyttely. Näyttely on jo ehtinyt kerätä jonkin verran negatiivisista palautetta, esimerkiksi historian harrastajalta, jolla kuitenkin on laajaa kokemusta museokävijänä ja sukututkijana, sekä 'anonymmilta arkeologilta'. Minä koin kuitenkin, että näyttelyssa oli paljon hyviäkin elementtejä.


Svärd från vikingatid/medeltid. Miekkoja viikinkiajalta/keskiajalta. Pressbild / lehdistökuva. Museiverket, Museovirasto / Ilari Järvinen.

Tätä kirjoittaessa olen vieraillut näyttelyssä kahdesti. Toisella kerralla seurassani oli 6 ala-asteikäistä lasta. Vaikutelmani olivat seuraavat. Näyttely toteutettiin yhteistyönä tutkijoiden (arkeologien) kanssa - ja he saivatkin äänensä kuuluviin onnistuneissa näyttelyn audioissa - kolmella kielellä! Ensisilmäyksellä näyttely oli karu ja väritön, vailla ihmiskasvoja. Joitakin näyttelyteknisiä ratkaisuja houkutteli kokeneemman museologisesti perehtyneen suorastaan nauruun: eräässä vitriinissä oli esim. oksista koottu 'tuli', joka olisi vaikea saada syttymään oikeasti. Vanhana partiolaisena en voinut ollaa kiinnättämättä tähän huomiota. Kuppikivelle voi istu - mutta miksi? Mutta näyttelyn toisessa osassa fokus siirtyi uskontoarkeologiaan ja näyttely sai sekä muodon että värin. Kuusi ala-asteikäistä lasta vieraili näyttelyssä ja he tulivat siihen tulokseen, että se oli hieno. Erityistä kiinnostusta herätti digitaaliset elementit: mammutti, kalliomaalaukset, kallioiden antropomorfiset muodot jotka 'heräsivät eloon'. Oli kivaa koskea moneen esineeseen - ovat niin sanotusti tuleet kaapista ihmisten ilmoille. Mutta kaikista eniten he arvotivat rautakautisia miekkoja. Lisää lihaa luitten päälle saisi varmaan, jos osallistuisi opastukseen ja kuulisi asiantuntijoiden esitelmiä - museon kalenterin mukaan tällaisia järjestetään jo tänä keväänä.

En längre recension tillsammans med fil.dr Krista Vajanto kommer att utkomma i SKAS 3/2016. / Pidempi arvostelu yhdessä FT Krista Vajannon kanssa ilmestyy SKAS 3/2016:ssa.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar